Piirtäminen on helppoa, näkeminen vaikeampaa. Ennen en osannut nähdä ollenkaan mitä piirsin, mutta olen alkanut pikkuhiljaa oppimaan. Näen tyhjyyden esineiden ja hahmojen ympärillä ja piirrän sen saaden aikaiseksi ääriviivat ja muodon. Sen enempää en vielä osaa, mutta olenkin vasta alussa tässä näkemään oppimisessa. Värejä on vaikea nähdä, keltaisen seinän mieltää helposti vain keltaiseksi vaikka siinä on vihreää varjoa ja muita värejä. Nurmikonkin ajattelee aina vihreäksi. Aivot yksinkertaistavat liiaksikin näkemistä, muuttaen sen osittain sanalliseksi ja häivyttäen turhat yksityiskohdat.
Näin jokin aikaa sitten ohimennen Teemalta dokumentin savanteista, jotka näkevät maailman suodattomattomana raakaversiona. Josko sitä onnistuisi nyrjäyttämään aivonsa sellaisiksi, että näkisi eikä vain ajattelisi näkemäänsä symboleina ja sanoina.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti