Eilen kuoli kuvanveistäjä Louise Bourgeois. En ole kovinkaan perehtynyt viime ja tämän vuosisadan taiteeseen varsinkaan kuvanveistoon, joten kuulin hänestä ensimmäistä kertaa vasta tänään. On varsin mielialaa kohottavaa törmätä työteliääseen, menestyneeseen taiteilijaan, joka on samalla äiti. Jonka työt ovat voimakkaita, primitiivisen seksuaalisia ja todella elinvoimaisia. Hänen työnsä ovat kiinnostavia senkin takia, että olen alkanut kiinnostumaan kuvanveistosta.
Raskaana ollessa jo mietin kuinka äitiyden ja taiteen tekimisen saa sovitettua toisiinsa. Aihevalintani ovat muuttuneet huomaamattani turhan varovaisiksi ja tunnun tekevän vain "lapsille sopivaa" taidetta. Olen vajonnut jonkin asteiseen itsesensuuriin vaan aion päästä siitä yli kesän aikana. Omasta elämästäänhän ne aiheet ammentaa vaan olen minä muutakin kuin äiti.
Tehtävä matka itseensä ja löydettävä uudestaan ne omat aiheet ja unohdettava turha sovinnaisuus.
1 kommenttia:
Hyviä ajatuksia, huomaan jotain saamaa omissakin tekemisissä. Vaikka kyllä miulla ajatusmaailmakin on kouluajoista muuttunut :) t. naapuri
Lähetä kommentti