Liikaa ajatuksia päässä. Valutan niitä muisti- ja luonnoskirjoihin vaan ylikuormittuneet aivoni ajattelevat jo jotain aivan muuta. Loppukesän luonto elää raskaasti, nopeasti huohottaen. Viimeinen hetki kukoistaa ennen marraskuolemaa.
Loppukesän sateet tuovat oudon raukeuden ja luovan tilan, joka saa bussissa istuessa maalailemaan mielessään animaatioita ja rakkaustarinoita. Tuntuu kuin kaikki mihin katseensa luo aiheuttaisi säväyksen ja oivalluksen. Sateenvarjon alla kävellessä tuntee sateen täyttävän koko tajunnan kosteudellaan, ropinallaan ja hajullaan. Osaisinpa välittää yhden hetken tunteen taiteen avulla. Minkä väristä ruoho on, kuinka raskas taivas, kuinka kepeä askel ja kuinka pehmeästi kostea hiekka murisee kengän alla. Miltä tuntuu nihkeä sukka kosteassa kengässä rakon seurana ja kuinka onnelliseksi tuntee itsensä tästä kaikesta. Syyshulluus.
Haihattelija nostaa päätään minussa ja olen onnellinen siitä. Olen onnellinen siitä, että tunnen pitkästä aikaa kykeneväni mihin vain ja voivani tehdä mitä vain. Turha itsensä pyhyyttäminen valuu puhtaan tekemisen ilon tieltä pois. Alitajunta iloitsee!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti