Kaunis pieni ahdistus.
Aina välillä mielen pohjalle asettuu pienen pieni mörköläinen, joka epävarmuudessaan hamuaa muita ajatuksia itselleen ja piilottaa ne pois. Ajatusten lisäki se syö iloa ja spontaaniutta. Pian se ei olekaan niin pieni mörköläinen vaan on asettunut otsan päälle makaamaan ja murisee epämukavuuttaan. Se pyrkii peittämään silmäni ja korvani. Silloin ei auta muuta kuin juosta mahdollisimman kovaa ja toivoa, että se tipahtaa pois kyydistä.